Keltainen

ei todellakaan ole lempivärini. Tänä keväänä se kuitenkin on hiipinyt sisustuksen piristeeksi. Yllättävän paljon pelkkä kynttilöiden vaihtaminen ja kukkien tuominen vaikuttaa tunnelmaan.

Edistys: eristys

Mökkityömaalla tapahtui vihdoin talven jälkeen. Viikonloppuna laitoimme eristeet lattiaan. Tähän asti mökissä on ollut vain lattiakoolaukset ja näkymä on ollut suoraan maahan. Mutta nyt näyttää paljon valmiimmalta. Ja lämpimämmältä.

Sää ei ollut kovinkaan keväinen, mutta onneksi luvattu räntäsade ylitti alueen yön aikana. Sunnuntai oli sumuinen ja tyyni.

Jouluostoksilla

Hui! Onpas vaikea päättää mitä ja paljonko puotiin tarvitaan ensi jouluksi, maailmanmeno kun on mikä on... Pakko vaan pitää pää kylmänä ja uskoa, että kyllä lapset pukilta leluja saavat, vaikka olisi kuinka lama.

Joulunäyttelyissä käyminen on joka tapauksessa kivaa vaihtelua arkeen. Samalla pääsee piipahtamaan kaupungilla keskellä päivää, ihan yksin, ilman kiirettä. Luksusta.

Viikonloppuna

Flunssa vei puhdin.

Tein kuitenkin elämäni ensimmäiset mummonruudut.

Muuten loikoiltiin vaan sohvalla ja torkuttiin välillä.

Haaveiltiin lumien sulamisesta ja kesästä.

Ja päätettiin, että tähän kirjataan kaikki tulevat mökkimuistot.

Kevään merkki - työmaalla tapahtuu

Vihdoinkin oikein kunnolla aurinkoinen päivä! Heräsin jo kuudelta auttamaan Miestä pakkaamaan kaikki tavarat. Tänään nimittäin jatkuvat talviseisauksen jälkeen hommat mökkityömaalla. Marraskuussa ennen taukoa projekti näytti tältä:

Lainakuorma-auto, pari työkaveria, iso lasti villaa (siis eristesellaista) ja kattohuopaa - luulisi jotain edistystä tapahtuvan... Hienointa kuitenkin, että tavaramäärä saadaan kerralla perille saareen. Peräkärrykuormiksi jaettuna reissuja olisi saanut tehdä vielä juhannuksenakin.

En oikein malttaisi odottaa, että päästäisiin taas vauhtiin rakentamisen kanssa. Vaikka töitä on vielä paljon tehtävänä, niin voiton puolella ollaan kuitenkin. Vuosi sitten oli vasta muutama puu kaadettu tontilta. Mikäli samaa tahtia jaksetaan painaa kuin viime vuonna, saatan päästä sisustuspuuhiin jo kesällä :)

Itse en reissuun päässyt (ei olisi varmaan miesten reissuun huolittukaan..), sillä työt kutsuivat. Mutta aion käyttää tilaisuuden ja vihdoinkin tänään aion katsoa tämän elokuvan.

Taikataikinaa

Löysin kaapista pari pussia vehnäjauhoja, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt jo - kröhm - jokin aika sitten umpeen. Olin jo kiikuttamassa niitä kompostiin, kun välähti: taikataikina. Suolaa ja vettä vähän lisäksi niin johan lapset pääsivät muovailemaan. Nyt pizzapalat ja muut herkut odottavat vielä maalaamista. Tämä siis pari päivää sitten.

Taikataikina ei jättänyt rauhaan, vaan oli päivän juttu myös eilen. Joka torstaiseen tapaan piti keksiä ohjelmaa parillekymmenelle pikkupartiolaiselle ja niinpä eilen illalla meidän keittiössä syntyikin peltikaupalla suolaisia tintti- ja tulkkuaihioita, jotka on tarkoitus viikon kuluttua maalata omiin tunnusväreihinsä.

Torstait ovat aina touhua täynnä, sillä ehdin töiden jälkeen olemaan kotona alle puoli tuntia ennen kuin ensimmäiset sudenpennut saapuvat. Kahden ryhmän ja kahden tunnin jälkeen kello onkin kahdeksan. Siinä vaiheessa on tädistä mehut puristettu, mutta silti tykkään - on nimittäin kiva nähdä, kun lapset tykkää.

Aurinko

Pilkahti hetkeksi aamusella.

Piristi


ja paljasti pölyt.


Kukahan tämänkin huushollin siivoaisi?

Äiti, koska lumi sulaa?

Toivottavasti pian kuulemma, sillä koulussa oli tullut riitaa lumikasasta. Koko koulun kesken! No, kylän opinahjossa on vain reilut 20 oppilasta...

Tilanne oli ollut ilmeisesti sen verran tulehtunut, että päivän kaksi viimeistä tuntia oli käytetty riidan selvittelyyn ja yleisestikin kiusaamisen käsittelyyn. Olen ilahtunut, että opettajat tarttuivat asiaan näin perusteellisesti ja välittömästi. Kouluun oli kiva taas lähteä aamulla, kun asia oli selvitetty.

Kevätväsymys taitaa vaivata lapsiakin ja auringonpaistetta tarvittaisiin piristämään mieltä. Maaliskuu on ollut ihan liian pimeä, loskainen ja ankea. Ei ihme, että pienimpiäkin ahdistaa ja tulee riitoja.

Ei taida esikoisen toive lumen sulamisesta kuitenkaan ihan heti toteutua - sen verran lunta on ainakin meidän pihalla. Vai pitäisiköhän kiikuttaa koko kinos koululle. Siellä sille olisi ainakin käyttöä.

Räystään aluksen tulppaanit ovat onneksi kaikesta huolimatta sitä mieltä, että kevät on tulossa ja puskevat sitkeästi lehtiään kylmästä maasta. Vielä kun tuon taivaan harmauden lomasta pilkistäisi edes pieni auringonsäde. Se saisi taas maailman hymyilemään.

Uutta voimaa

Kasviraukat saivat vuosien tauon jälkeen uudet mullat ja ruukut. Muutaman ränsistyneen yksilön päästin lopullisesti kärsimyksistään ja tilalle tuli tämä pieni oliivipuun alku.

En ole kummoinenkaan viherpeukalo, mutta kasvit tuntuvat viihtyvän olohuoneen ikkunalaudalla. Vanhan talon sopivasti falskaavat ikkunat, paljon valoa ja hyvin sisäistetty 'anna välillä kuivahtaa' -ohje luovat sellaiset elinolosuhteet, että rahapuukin on kukkinut säännöllisesti. Saapa nähdä, tykkäävätkö lainkaan, kun kerrankin yritin hoitaa niitä.

Nämä pikkunarsissit ainakin innostuivat, kun saivat vettä. Voi kyllä olla, että nyt ei kukinnot enää kestä pääsiäiseen...

Minäkin

Olen nauttinut taitavien kirjoittajien tunnelmapaloista, ihastellut kauniita kuvia, upeita käsin tehtyjä aikaansaannoksia ja persoonallisia koteja.

Olen katsellut kaukaa, rohkeutta keräten, mutta nyt sukellan minäkin pää edellä tähän uuteen maailmaan.