Aloin jo ajat sitten neulomaan vastasyntyneelle sukulaistytölle villatakkia, mutta kuinkas sattuikaan (ei ensimmäistä kertaa), että tuli taas luettua ohjeita vähän sinne päin...
Nyt on kaksi takakappaletta valmiina: toinen yli 100 senttiselle ja toinen 68 senttiselle. Se olikin joku muu mitta se 65 cm niissä ohjeissa kuin koko... ;)
Projektin kestäessä tilanne on tietysti muuttunut niin, että vauveli ei enää todellakaan ole vastasyntynyt. Saas nähdä ehdinkö saada tämän valmiiksi ennen kuin tyttö ohittaa tuon 68 cm:n koon.
Ote on muutenkin vähän kateissa. Eilen purin etukappaletta - sentään huomasin, että vasen etukappale onkin oikealla edestä päin katsottuna.
Tämä onkin ainoa projekti käynnissä ja sen huomaa ompelunurkkauksen siisteydestä. Kohta olisi kyllä ehdittävä tekemään muutakin. Joulu kun lähestyy...
Tähän vielä kuva talon sydämestä. Täällä katsotaan telkkaria, touhutaan tietokoneella, lueskellaan, askarrellaan. Kaikki yhdessä, vaikka eri touhuissa.
1 kommentti:
Kivan näköstä neulepintaa, sitkeys palkitaan! Itse en yleensä jaksa alkaa edes 68-kokosia neulomuksia :)
Omppelunurkkaus on kiva myös, tykkään tuolista ja pöydästä!
Lähetä kommentti